EFESOLAISKIRJE – OSA 2 20.07.2007

Ef. 1:15 – 23
1. Viisauden henki valaisee sydämemme silmät - jae 17-19
· Viisauden ja ilmestyksen henki auttaa meitä oppimaan tuntemaan paremmin kuka Jumala on ja miten Hän toimii. Jeesus on Jumalan kuva, roolimalli ihmisille, todellinen ihminen, jollaiseksi Jumala on meidät tarkoitettu. Mitä enemmän tunnemme häntä, sitä enemmän olemme hänen kaltaisiaan.

· Pitää rukoilla Jumalta tätä henkeä, olla hänen lähellään, keskustella
· Sydämen silmät. Kreikan kielen sana ”kardia” tarkoittaa verta pumppaavaa sydäntä. Paavali käyttää useasti sanaa ‘psyche’, mikä tarkoittaa sielua. Tässä puhutaan ymmärryksen (dianoia) silmistä. Sisäisen hengellisen ruumiin silmät jotka näkevät ja ymmärtävät hengellisiä asioita.

· Toivo, perinnön kirkkaus hänen pyhissään. Jeesuksen kaltaisuus.
· Jumalan voiman suuruus on ääretön. Kuoleman henkivaltaa ei voiteta helposti. Mutta loi Jumala myös ydinvoimankin. Nämä voimat ovat meidänkin käytössämme. Voiko mikään meitä voittaa?


2. Kristuksen asema – jae 20-23
· 1. Kor 8:6. meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät. Tämä tarkoittaa, että kaikki luotiin häntä varten, Kristusta varten, joka on täydellinen ihminen. Meidät on tarkoitettu myös hänen ruumiikseen.
· Ihmisen poika – Jeesus itse kutsuu itseään näin. Hän oli täydellinen ihminen, sellainen miksi Jumala oli ihmiset tarkoittanut. Hän ei koskaan tehnyt syntiä, eli lähellä Jumalaa (luki Raamattua ja oppi ymmärtämään Jumalan suunnitelman hänen varalleen). Samalla Jeesus oli Jumalan poika – ainoa Jumalan syntyperäinen poika, mikä liittyy hänen yliluonnolliseen sikiämiseensä (hedelmöittymiseensä). Hän oli syntyperältään myös synnitön – puhdas.
· Jumala tunnusti poikansa Jeesuksen kasteen yhteydessä: Luuk 9:35 Pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!". Näillä sanoilla Israelissa oli tapana isän tunnustaa poikansa täysi-ikäisyys ja uusi asema perheessä.
· Jumala laski silloin Pyhän Hengen häneen, voiteli hänet messiaaksi (hebr.) eli kristukseksi (kreikk.). Samalla Jeesus sai kaikki Kristus asemaan liittyvät yliluonnolliset kyvyt: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. (Matt 28:18). Pietari puhuu helluntaina Ap 2:36 Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma: Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi
· Jeesus vapaaehtoisesti antoi itsensä uhriksi (vrt. juutalaisten syntiuhrit) kaikkien ihmisten syntien sovittamiseksi Jumalan edessä. Kuoli syyttömänä synnittömänä ihmisenä.
· Jeesus nousi kuolleista Jumalan voimassa: voitti kuoleman vallan ihmiseen. Jumala on Jeesuksessa jo saanut voiton. Voitto sinetöidään myöhemmin. Meidän ei tarvitse pelätä mitään.
· Istuu Jumalan oikealla puolella (oikea käsi). Hänen nimensä on jokaista nimeä suurempi, hän on voimakkaampi kuin mikään mikään Jumalan tai saatanan leirissä: hallituksia, valtaa, voimaa ja herruutta. Hänen nimessään voimme saada voiton jokaisesta vihollisesta - .

· Seurakunnan pää, oman ruumiinsa pää. Jokaisen kristityn pitäisi täyttää oma palasensa tästä ruumista ja toimia yhdessä muiden kanssa sitoutuneena toisiinsa. Tämä voi tapahtua vain paikallisseurakunnan kautta.

· Täyttää kaiken kaikissa. Pyhän hengen kautta Jeesus auttaa jokaista uskovaa eheytymään sisäisesit, kasvamaan kaltaisuuteensa (täyttämään kaiken). Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus voi olla Pyhässä Hengessä läsnä jokaisessa uskovassa (kaikissa).

· Näin etenemällä Jeesus täyttää aikojen lopussa Jumalan tahdon: 1.Kor 15:28 28 Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.


3. kysymyksiä aiheeseen liittyen


Miten Paavali on voinut kuulla efesolaisten uskosta ja rakkaudesta - eivätkös ne ole tunteita tai ainakin ihmisten omia asioita? [Vai ovatko sittenkään...]

Huomatkaa, että Paavali kirjoittaa Efeson seurakunnalle. Miksi USKOVAISTEN on tärkeää oppia tuntemaan Jeesus?

Miten uskon käy koettelemuksissa, jos ei tunne Kristusta?

Mitä auttaa houkutuksissa, jos tietää perintöosan suuruuden? [Kumpi lupaa enemmän?]
Miten Jeesuksessa saatujen lahjojen (vrt edellinen kerta) käy, jos ei tunne häntä?
Miten voi oppia tuntemaan Jeesuksen?


Mitä merkitsee meidän elämämme tilanteissa, että Jumalan voima, joka herätti Kristuksen kuolleista, vaikuttaa meissä? Entä kuolemassa?

Mitä merkitsee, että Jeesus on ylempänä kaikkia valtoja, voimia ja mahteja?
Ketä meidän on toteltava? [Voitte verrata tätä ylikenraali - kersantti -asetelmaan. Ketä sotilaan on toteltava?]


Millainen on seurakunta?
Jos seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, niin millainen on uskovainen, joka ei ole missään tekemisissä seurakunnan kanssa?
Keskustelkaa lopuksi siitä, missä määrin yksittäinen kristitty on saanut tässä luvussa kerrotut lahjat Kristuksessa ja missä määrin lahja on annettu pyhille seurakuntana. Tekstiä saa käyttää tukena!

Ef. 1:15 – 23 http://www.sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Ef/ef01ek.htm
Tämä teksti vie meidät rukouskammioon Paavalin kanssa. Hän muistaa jatkuvasti seurakuntia ja kiittää siitä armosta, jota nämä saavat nauttia. Samalla hän rukoilee, että seurakunta voisi oppia paremmin tuntemaan uskonsa perustan. Nyt on syytä olla tarkkana. Kyse ei siis ole nyt siitä, että täysin jumalaton oppisi tuntemaan Kristuksen. Paavali puhuu siitä, miten uskoon tulleiden olisi opittava tuntemaan Jumalan rakkauden suuruus. Seurakunnissa sittenkin tunnetaan sittenkin vain mitätön murto-osa Jumalan kirkkaudesta ja voimasta.


Jakeiden 19-23 mukaan meidän uskomme on vaikuttanut Jumalan valtava pelastusteko. Hän herätti kuolleista Kristuksen ja korotti hänet oikealle puolellensa taivaassa. Hän on nyt yhdessä Isän kanssa kaiken näkyvän ja näkymättömän Herra, ei ainoastaan tässä maailmanajassa vaan myös tulevassa. Saatana tarjosi aikanaan Jeesukselle murto-osaa tästä kaikesta kiusatessaan häntä (Matt 4:8-10). Nyt Saatanan valta on murskattu. Me näemme jo nyt uskossa, että Kristus hallitsee tässä maailmassa. Hän on seurakunnan pää ja me kaikki yhdessä muodostamme hänen ruumiinsa (tähän palataan 5. luvun lopussa). Tämän kaiken on saanut aikaan Jumalan hyvä tahto meihin. Siinä eikä meissä itsessämme on meidän toivomme perusta.


Luvun jälkipuolella nousee esille asia, joka tuo esille Efesolaiskirjeen ominaislaadun. Paavali odottaa, että uskovaiset ihmiset oppisivat tuntemaan Jumalan. Tämä antaa meille paljon pohdittavaa. Vankilan syvyyksistä kuulemme Jumalan rakkauden ylistyksen. Kirjoittaja on oppinut tuntemaan Jumalan ja hänen käsittämättömän rakkautensa. Siksi katkeruus ei saa hänessä valtaa, vaan hän tahtoo innoissaan ja haltioituneena johdattaa lukijoitaan suuren salaisuuden tuntemiseen. Jumalalla olisi kirjeen saajille tarjolla enemmän kuin mitä he ovat tajunneet. Mitä tällä on sanottavaa meille?


Mekin olemme masentuneita ja laiskoja uskossamme, koska meiltä on jatkuvasti piilossa Jumalan rakkauden valtavuus ja toivomme ihanuus. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että juuri tässä on meidän uskonelämämme ja koko kirkkomme suuri ongelma. Ei siinä, että emme yritä tarpeeksi, ei siinä, että olemme huonoja todistamaan tai pudonneet pois modernin maailman kehityksestä. Ei kyse ole edes siitä, että meidän pitäisi kokea suuria tunne-elämyksiä tai saada uusia lahjoja. Kyse on siitä, mistä Efesolaiskirje puhuu: Että emme ole tajunneet yhtä murto-osaa siitä Jumalan valtavasta rakkaudesta, josta Kristuksen risti puhuu.


Aloittaisimmeko siis Efesolaiskirjeen opiskelun tästä: Juuri sellaisena kuin olet, Kristuksen ristin tähden ja vain Jumalan rakkauden tähden, sinulla on Isä jonka hyvyyttä, suuruutta ja rakkautta et ole koskaan osannut kuin korkeintaan aavistaa? Ei vaatimuksia, ei kiristystä, ei ehtoja, ainoastaan Jumalan hyvyyttä.